- After Last Season -traileri – artsyfartsyyyyyh!
- The Dirty Garage (video) – The most independent movie ever made!
- Evil Movie Megacorporation Rebranding –
Syyt, miksi en tykkää Tosiromanssista
Katsoin pari päivää sitten Quentin Tarantinon kirjoittaman ja Tony Scottin ohjaaman True Romancen (1993). Olin nähnyt sen aiemminkin, mutta siitä oli vuosia.
Pidän kovasti Tarantinosta, edelleen (vaikka nykyään kai olisi jo muodikkaampaa olla pitämättä). Mutta True Romancesta en pidä: se on ylivoimaisesti inhokkini Tarantino-johdannaisista elokuvista. Näin oli jo muistikuvieni perusteella, mutta tällä katsomiskerralla keksin myös hyvät perustelut.
Syitä on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen ja vähemmän olennainen on se, että TR tuntuu kaikessa korostavan tarantinomaisuuttaan. Esimerkiksi lähes jokainen hahmo käyttäytyy kuin QT itse (tykkää kungfu-leffoista, lukee sarjakuvia jne). Tätä vikaa toki lieventää se tosiseikka, että ”tarantinomaisuus” hahmottui maailmalle kunnolla vasta paljon tämän jälkeen, ja on ihan totta, että tätä kirjoittaessaan tuskin Quentin itsekään osasi odottaa, kuinka tunnistettavaksi hahmoksi hän itse tulisi lähivuosina nousemaan. Samoin joku voisi tällä perusteella väittää (mutta minä siis en), että Christian Slaterin hahmossa kirjoittajansa kaltaiset piirteet olisivat siksi jopa vähemmän silmiinpistäviä kuin vaikkapa David Carradinen hahmossa Kill Billissä.
Mutta se toinen syy, siis. Minusta True Romance edustaa mitä syvimmässä määrin juuri sitä, mistä Tarantino-vihaajat hänen elokuviaan (muissa tapauksissa yleensä virheellisesti!) kritisoivat: perusteetonta väkivallan ihannointia. TR:n hahmot idolisoidaan kritiikittömästi sankareiksi, mitä Patricia Arquetten loppurepliikki (”you’re so cool”) jää oikein erikseen toistamaan. Vaan mitä Clarence ja Alabama ovatkaan tehneet? Käynnistäneet silmittömän veriruletin silkkaa typeryyttään, pitäneet sitä yllä elokuvan verran sulaa rahanahneuttaan ja pääsevät pälkähästä pelkällä tuurilla. Jee jee, ja pam pam!
Vertailun vuoksi esiin on tietenkin nostettava Natural Born Killers (1994): kertoohan se melkein saman tarinan samantapaisesta pariskunnasta väkivallan tiellä, ja tekee sen vielä paljon verisemmin, vastenmielisemmin ja raaemmin. Mutta siinäpä onkin tämän valitukseni pihvi: olkoon kunnia Tarantinon tai ohjaaja Oliver Stonen, mutta NBK ei todellakaan idolisoi päähenkilöitään, ellei katsoja sitten ole todella yksisilmäinen ja pelottavan kieroutunut väkivallan medialukutaidossaan. NBK:n Mickey ja Mallory ovat sairaita, äärimmilleen vietyjä versioita tutusta myytistä (leffahan on muutenkin kuin Bonnie & Clyde tai Badlands ’on steroids’), ja elokuvan pohjimmainen sanoma on juuri siinä, miten media heidän kaltaisiaan (myös elokuvan sisällä) käsittelee. En nostaisi Natural Born Killersiäkään mestariteosluokkaan, mutta True Romancesta tällaisia metatasoja on turha edes etsiä. Se vain esittää tapahtumansa ja kestää kestonsa, ja viihdyttää parissa kohtaa mennessään.
Mahtaako sitten kertoa siitä vivahteiden lukutaidosta, että TR scorettaa Imdb:ssä korkeammat pisteet (7.9) kuin NBK (7.0), mutta en silti tahdo uskoa, että olisin aivan yksin tämän tulkintani kanssa.
Muualla noteerattua 23.03.2009
- Dana Fox, Diablo Cody, Liz Meriwether & Lorene Scafaria eli The Fempire – Ms. Scafaria and Ms. Cody are usually not a duo, but half of a quartet. With their pals Dana Fox, who wrote “What Happens in Vegas,” and Liz Meriwether, a playwright-turned-screenwriter, they make up a Hollywood powerhouse writing posse who call themselves “The Fempire.”
- Robert Greenwald julkaisee dokkarinsa palasina netissä sitä mukaa kun se valmistuu (NY Times) –
- Dvd-myynti laskussa Jenkeissä, teatteriesityksistä tulossa taas tärkein rahakanava? (NY Times) – “There is no more downside protection for producers in the video marketplace,” said Ingo Vollkammer, a co-founder and a co-chief executive of Leomax Entertainment, an independent production and film finance company. “Movies today need to be theatrically driven.”
- Mikael Fräntin puhe Suomen elokuvakerhojen liiton 50-vuotisjuhlaseminaarissa – via Koistinen, Tero
Muualla noteerattua 22.03.2009 – 23.03.2009
- Warner Bros. is opening its film vaults to customer requests, including many film titles previously unavailable on disc. – The consumer who visits www.warnerarchive.com initially will find 150 classic titles from Warner Bros. Pictures, MGM and RKO that each can be ordered either as a computer download ($14.95) or as a DVD ($19.95) that arrives in the mailbox approximately five days after purchase.
- Sidewaysistä tehdään uusintaversio Japanin markkinoille –
- A. O. Scott: Neo-Neo Realism – American Directors Make Clear-Eyed Movies for Hard Times (NYT Mag) – But what if, at least some of the time, we feel an urge to escape from escapism? For most of the past decade, magical thinking has been elevated from a diversion to an ideological principle. The benign faith that dreams will come true can be hard to distinguish from the more sinister seduction of believing in lies. To counter the tyranny of fantasy entrenched on Wall Street and in Washington as well as in Hollywood, it seems possible that engagement with the world as it is might reassert itself as an aesthetic strategy. Perhaps it would be worth considering that what we need from movies, in the face of a dismaying and confusing real world, is realism.
Tukea Rare Exports -leffalle, ninjamusikaalille ja Valkoisen peuran uusintaversiolle
Jalmari Finne tekee Rare Exports -lyhäreistä kokoillan elokuvan. Suomen elokuvasäätiö myönsi projektille viime vuoden joulukuussa 20 000 euroa kehittämistukea ja maaliskuussa 720 000 euroa tuotantotukea. Näyttelijäkaartikin on pysynyt ennallaan (Tommila & Korpela jne.) Ensi-iltaa kaavaillaan ensi vuoden syksylle.
Tukipäätöksistä löytyy muutama muukin hauska bongaus. Ensinnäkin genreleffoja näyttäisi olevan ainakin suunnittelussa enemmän kuin aikoihin.
- Marko Mäkilaakso, jonka zombiesotaleffa ei vieläkään ole levityksessä, sai lovecraftiaaniselta kuulostavan Night of the Witch –leffan kehittelyyn 6000 euroa. Synopsis:
Nuori noitatieteen opettaja, professori John Ward, saapuu kotikaupunkiinsa Salemiin pitämään luentoa ja joutuu kohtaamaan menneisyytensä kun noita palaa kaupunkiin.
- Pekko Pesosen ja AJ Annilan kaavailema ninjamusikaali on saanut 10 000 euroa käsikirjoittamistukea. Tosin mahtaneeko Annila olla enää mukana puikoissa, kun häntä on vokoteltu ulkomaille hommiin?
- Sami Laitisen ja Kasimir Lehdon scifi-pätkä 2012 lienee valmistuessaan (jos se siis valmistuu) ensimmäinen kotimainen kokoillan 3d-leffa
- Musiikkivideoilla kunnostautunut Antti Jokinen sai 60 000 euroa kehittämistukea Nicholas of the North -elokuvalle, joka on onelinerinsä mukaan
Koko perheen fantasiaelokuva jossa Nicholas North pelastaa itsensä ja koko pohjoisen kansan pahojen voimien kirouksesta.
- Viides genreleffaksi laskettava tapaus on Valkoinen peura, joka on siitä harvinainen tapaus, että se on uusintaversio. Yritin miettiä suomalaisia remakeja, mutta en keksinyt kuin kaksi: Tuntematon sotilas (Laine ja Molle) ja Juha (1937, 1956 ja 1999).
Romaanisovituksia on tulossa parikin kappaletta. Veli-Pekka Hänninen sovittaa Arto Salmisen Varastoa leffaksi ja Ville Jankeri on ohjaamassa Pussikaljaelokuvaa, jonka nimi on mediaa vaihtaessa näppärästi mukautettu.
Ihan muuten vaan kiinnostavia ovat Muukalaisen ohjanneen Jukka-Pekka Valkeapään Juoksija eli Amok-juoksu olympiavuonna 1952
(10 000 euroa käsikirjoitustukea) ja Aleksi Salmenperän Korso, jossa nuori kaveri koettaa toteuttaa epärealistista haavettaan pienessä betonilähiössä
(20 000 euroa kehittämistukea).