Inglourious Basterdsin käsikirjoitus vs itse elokuva

Lueskelin Inglourious Basterdsin nähtyäni elokuvan käsikirjoituksen. Aika lähellä lopputulos oli alkutekstiä. Enimmäkseen alkupuolelta oli trimmailtu kohtauksia vähän lyhyemmäksi ja tiiviimmiksi, eli muutettu näyttämistä kertomiseksi.

Muutamia yksityiskohtia oli muutettu: käsiksessä Shosanna laskee alleen tavattuaan Landan, elokuvassa (vain) purskahtaa itkuun. Käsikirjoituksessa hahmot löpisevät elokuva-alasta entistä enemmän (Leni Riefenstahlin tila jne.) Minua ei varsinaisesti haittaa, että niitä on vähennetty. Keskustelu basterdsien sujuvasta italiasta on jätetty pois, mikä on myös fiksu veto. Vitsit ovat yleensä aika tylsiä, jos ne joutuu selittämään.

Jotain isompaakin oli sentään tehty. The Treament -ohjelmassa Tarantino hekotteli, ettei yleisö tiedä, puhuuko Shoshanna totta vai ei siitä, miten hän sai elokuvateatterin hoidettavakseen. No: käsikirjoituksesta löytyy pitkähkö pätkä, jossa tarina kerrotaan. Lopullisen version tapa on huomattavasti elegantimpi, sillä mitäpä väliä asialla oikeastaan on? Tärkeintä on se, mitä teatterin omistamisesta seuraa.

Nelosluvun loppu on käsikirjoituksessa pidempi, mutta kaikista eniten on muuttunut elokuvan loppu. Käsikirjoituksessa paskiaiset ovat teatterissa pelkkiä hukkapaloja, jotka eivät saa oikeastaan mitään aikaan, vaan kaikki on Shoshannan ansiota. Valkokankailla nähtävä versio tuntuu tavallaan tyydyttävämmältä, vaikka toisaalta tämän leffan tyyliin sopisi kyllä hyvin heittää loputkin hahmot kankkulan kaivoon. (Aiemmin käsiksessä todetaan tyyliin Kaikki basterdsit, joita ei kuvassa näy, ovat kuolleet sitten viime tapaamisemme.)

Muualla noteerattua 4.09.2009

Muualla noteerattua 4.09.2009

Muualla noteerattua 3.09.2009

  • In Dubai, ‘Freej’ Stars Superheroes Who Are Little Old Grannies (NYTimes) – Before long Mr. Harib was being praised as the Matt Groening and the Seth MacFarlane of the Middle East. These references to the creators of “The Simpsons” and “Family Guy” are not lost on Mr. Harib, who noted that he was named to a local business publication’s list of the world’s 100 most influential Arabs. But the show never attempts the risqué humor of American cartoon sitcoms. Instead it tackles hot topics like wedding traditions and bribery in a distinctly Arab way, sometimes merely hinting at issues.
  • Bruce Handy on Mad Men (Vanity Fair) – Inside its meticulous reconstruction of the precipice that was New York advertising circa 1960, where the men and women of Sterling Cooper smoke, drink, love, and lie, the author learns about the struggle of Mad Men creator (and former Sopranos writer) Matthew Weiner, the casting of Jon Hamm and January Jones as Don and Betty Draper, and the obsession that fuels each episode.
  • Komedia taidemaailmasta: Untitled (traileri) – onkohan kohde nyt varmasti tarpeeksi helppo?
  • Maksu-tv-kanavia ilmaiseksi kaapeliverkossa 18.–21. syyskuuta – pitänee siivota taas digiboksin kovalevyä

Muualla noteerattua 2.09.2009