- Kuleshov-efekti Hitchcockin havainnollistamana (YT) –
- Ken Korda reviews Baby Baby Baby by Joss Stone (YT) – "Apparently this harrowing but sexy scene was based on actual events in World War I."
- Tiedonhaku Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kirjaston tietokannasta – pitänee visiteerata joskus
Lost vieraili Helsingissä
Missäs päin Helsinkiä onkaan hotelli, josta Charliella oli tällaiset näkymät?
Asiasta huomautti Jukka Lehtinen kommentoidessaan Helsinki à la Alias -merkintää.
Elokuvallisia huomioita maailmalta 18.02.2010
- So what exactly does the science adviser for a scifi TV show do? – Eurekan tiedeheebon haastiksen eka osa
- American Grindhouse -trailer – komiat haastatelevaluettelot, mutta Quentin-setä on joukosta poissa
- Chloe-traileri – Prostituoituja! Yiettelyksiä! Julianne Moore ja Liam Neeson!
Elokuvallisia huomioita maailmalta 17.02.2010
- 45-minuuttinen keskustelu Avatarin äänistä (video) – Cameronin lisäksi lavalla keskeiset ääniduunarit
- Tunnin mittainen William Friedkinin haastattelu (video) – ei, en ole katsonut
- Alfred Hitchcock and the Carefully Considered Close-up – pieni esimerkki Hitchin kuvakerronnasta
Viisi ranskalaista viivaa viidestä elokuvasta
George Clooneyn takia katson nykyään melkein mitä tahansa, eikä Up In The Air petä. Okei, myös Vera Farmiga on mainio roolissaan. Jason Reitman on yksinkertaistanut tyyliään vähän, mutta edelleen hän tuntuu ohjaajana jotenkin hitusen liian… pikkusievä. Ja sitä paitsi miten mulkku pitää olla, että yrittää hävittää käsikirjoittajakumppaninsa kokonaan pois kuvasta, kunnes kilta päättää toisin? No joo.
Ihmiskasvoista kapitalismia tässä kai kaupitellaan, mutta kannattaako siihen sitten jäädä jumimaan kovin pitkään? Loppukuvasta on ilmeisesti oltu kahta mieltä: useimpien mielestä se näyttää, ettei Clooneyn hahmon elämässä mikään ole muuttunut, mutta hän on saanut maistaa normaalia elämää sen verran, että paluu entiseen on mahdoton. Minä taas ajattelin, että tyyppi palasi tekemään sitä missä oli hyvä (siis elämään lentokoneessa) ja koko maailma oli hälle avoinna.
Coco avant Chanel on aika ihana. Ehkä Audrey Tautou onkin ihan oikea näyttelijä eikä pelkästään söpö ötiäinen, josta Jean-Pierre Jeunet teki ikonin.
The Lovely Bones on ihan liikaa kaikkea. Ihan liikaa äklöä CGI-kiirastulta, ihan liikaa ekspositiota voiceoverissa, ihan liikaa raiskaajaviiksiä Stanley Tuccin naamalla, ihan liian heikko Mark Wahlberg vakavassa roolissa, ihan liian monta henkilöä, joista kukaan ei ole erityisen kiinnostava yksinään tai erillään. Brian Enon musat on komeat, tosin.
Book of Eli herätti Iljassa vahvoja tunteita elikä lähinnä naureskelua. En tajua syytä, sillä Elin kirja kertoo parhaansorttisesta kristinuskosta, eli siitä jossa lausutaan Isä meidän ja sen jälkeen lyödään valtavalla puukolla kaverin pää irtipoikki. Whack! Muuten olen sitä mieltä, että Denzel on karismaattisena pyhiinvaeltajana ihan katsottava kaveri, käsiksen rakenne on suhteellisen siisti (yllättävän vähän suoraa selittämistä) ja kuvakerronnassa säilyy tolkku huomattavasti paremmin kuin keskivertoäksönissä nykyään.
Edge of Darkness tuli arvioitua ihan Kaistalla saakka.