- Aron Campisanon The Master Plan -elokuva Vimeossa – indietuotantoa ison lammen takaa
- Night Visions 2010 -ohjelmisto julkistettu –
- The Pride & Prejudice & Zombies prequel trailer –
Vanity Fairin vuotuinen Hollywood-numero
Sain vihdoin luettua läpi Vanity Fairin leffanumeron. Jutuista suurin osa oli varsin kiinnostavia, joten jätin joukosta pois vain Ali MacGraw -pläjäyksen, joka oli minusta aika tylsä.
Ensimmäisenä on John Hughesista kertova Sweet Bard of Youth, joka sisältää seuraavan anekdootin herran kirjoitustahdista: A spiral-bound logbook from 1985 finds Hughes keeping track of his progress on Ferris Bueller. The basic story line, he notes, was developed on February 25. It was successfully pitched the following day. And then he was off: “2-26 Night only 10 pages … 2-27 26 pages … 2-28 19 pages … 3-1 9 pages … 3-2 20 pages … 3-3 24 pages.” Wham-bam, script done. All in one week.
Ai että mä vihaan ihmisiä, joita krooninen vetkuttelu ei vaivaa.
Theory of Relativity esittelee Relativity Studiosin Ryan Kavanaugh’n, joka väittää pystyvänsä laskemaan elokuvan taloudelliset menestymismahdollisuudet etukäteen. Siis nenäkäs nulikka ja vieläpä ulkopuolelta tullut nousukas, joita Hollywoodin sisäänpäinlämpiävät piirit ei yleensä kauheasti jaksa arvostaa.
Toinen pomotarina kertoo elokuvateollisuuden kuuluisimmasta kampaajasta Jon Petersistä, joka kohosi Barbra Streisandin tukan kautta Batmanin sikarikkaaksi tuottajaksi. Studio Head keskittyy bisnestä enemmän tosin oikeastaan siihen, millainen hilsepussi Peters oikein on.
Coloring the Kingdom muistuttaa, että Disneyn tähtianimaattoreiden taustatukena puursi kokonainen alipalkattujen ja ylityöllistettyjen naisten tussaaja-armeija.
Lopuksi on vielä Richard Schickelin Brutal Attraction, jossa käydään läpi Kuin raivo härkä -leffan syntyä. Ei mitään erityisen uutta aiheeseen tutustuneille, mutta onpahan kompakti esitys Scorsesen ja De Niron suhteesta tuohon aikaan.
Tuoreimman numeron Michael Douglas ja Wall Street Money Never Sleeps -puffeissa ei ole mitään luettavaa, joten en edes linkkaa niihin.
Viidestä kuvasta viisi mielipidettä
I Love You Phillip Morris -arvio löytyy Kaistalta. Mä itse asiassa diggasin sitä.
Disneyn uusin piirretty klassikko – saatana sentään niitä urpoja, jotka toistavat studion keksimää klassikko-fraasia joka helvetin lehtijutussa – Prinsessa ja sammakko oli ihan symppis varmaan siksi, että se oli täydellisen ennalta-arvattavan turvallinen ja sisäisen ristiriitainen Disney-satu. Toisin sanoen: katsokaa pinnan alle, perhe ja rakkaus on tärkeää, ahkeruus palkitaan … mutta lopulta kuitenkin hyvännäköinen mimmi saa prinssinsä ja kaikki ongelmat ratkevat perintörahoin.
Taqwacore -dokkarin kävin katsomassa DocLounge-klubilla, jonka kevätkausi on ehtinyt Helsingissä jo kolmanteen leffaansa. Lyhyesti: joka kolmas keskiviikko Dubrovnikissa (Coronan alakerrassa, siis) katsotaan dokkareita, joita ei hirveästi teatterilevityksessä näy. Nimellisesti islamopunkin syntyä käsitellyt Taqwacore oli ehkä pikemminkin keikkareppari, jonka pääosassa olivat yhdysvaltalaiset nuoret ja innokkaat miehet. Ei siis mikään erityisen syväluotaava katsaus maailmanuskonnon eri puoliin, vaan pikemminkin häilyvä lähikuva eräästä pienestä ihmisjoukosta.
A Single Man on tosi kaunis ja tosi tosi surullinen. Luulen, että jatkuva kuvien vääntely (nyt on värikylläinen, nyt on harmaa jne) kääntyy loppujen lopuksi itseään vastaan, sillä vaikka aluksi se tuntuu mukavalta lisältä kerrontaan, jossain vaiheessa se alkaa vain ärsyttää.
Olen ilmeisesti maailman ainoa ihminen, jonka mielestä Wolfman ei ollut puhdasta kuraa. Okei, Benicio Del Toro ja Anthony Hopkins näyttelee aivan eri tavoilla, mutta minusta turtunut unisuus sopi jotenkin 1800-luvun peruskankeaan brittifiilikseen. Varsinainen syy fanitukselle on kuitenkin se, etten muista ihan äsken nähneeni uutta leffaa, jossa käytetään suurta syväterävyyttä samalla tavalla. (Kieltämättä se on hieman erikoinen syy innostua elokuvasta.)
Elokuvallisia huomioita maailmalta 17.03.2010 – 18.03.2010
- Sama dialogi, viisi eri leffaa: Parallel Lines -traileri – Ridley Scottin lafka tuottaa ja telkkareitaan mainostava Philips maksaa viulut
- Ask a Film Location Scout – mainion Scouting NY -saitin pitäjä vastaa lukijakysymyksiin
- The HBO Auteur – David Simon (NYT Mag) –
Elokuvallisia huomioita maailmalta 16.03.2010 – 17.03.2010
- Suomalaisten kriitikoiden valitsemat 2000-luvun parhaat elokuvat – tietty galluB on täysin epävalidi, koska meikä ei ole mukana (via Atso)
- Deadline Hollywood will be interviewing TV showrunners – ekana Ed Bernero
- The complete Walker, Texas Ranger, starring Chuck Norris, reviewed – paras aloituslause millekään kritiikille ikinä: "Before my parents' separation and eventual divorce, in the early 1990s, Chuck Norris played a relatively small role in my life."