- FXRant: "Back to the Future," Einstein Jump – kuva kuvalta -katsaus
- Designing Mad Men – Among many things that make Mad Men so intriguing is its broad definition of what constitutes design. For example, its cunningly detailed, not-quite-couture female costuming—the B.H. Wragge-style coat-and-dress ensembles, the Koret handbags, the Coro costume jewelry—makes the female characters (especially the spectacularly curvaceous Christina Hendricks as the office manager, Joan Holloway) seem as if they have stepped straight out of the Sunday New York Times during the twilight of Lester Markel. But the clothing’s impact is accentuated by the way in which these good, serviceable outfits are seen on more than one occasion, as would have been done by working girls on a budget in those days before such disposable-chic stores as H&M.
- Orionin ohjelmisto syksy 2010 –
Elokuvallisia huomioita maailmalta 30.07.2010
- The Age of Laura Linney (NYT Magazine) – puskee uutta sarjaa Showtimeltä
- Jason Mittell: On Disliking Mad Men – ei disautusta, vaan essee televisiosarjan rakastamisen vaikeudesta (vaikka miten tekisi mieli)
- Urbanized. A documentary film by Gary Hustwit – designnörteille lisää kuolattavaa?
Elokuvallisia huomioita maailmalta 23.07.2010 – 28.07.2010
- Some TV pilots have bumpy flights on their way to premieres – Actors, even premises, can change at a dizzying pace: Judy Greer instead of Lizzy Caplan, Andrew Daly subbing (briefly) for David Cross, 'Detroit 1-8-7' minus a documentary style, and more.
- Back To The Future and The VFX Show – efektinörtit puhuu klassikosta
- American Cinematographer on Inception –
Merkittävimmät elokuvamuistot
Matt Zoller Seitzilla on Salonissa juttu, jossa ihmiset listaavat mieleenpainuvimpia elokuvamuistojaan. Luulenpa, että tässä ollaan päästy jonkin erittäin oleellisen asian äärelle.
Maybe it was the company you kept that day or night — or decided not to keep. Maybe you saw the movie with a dear friend or relative or lover — somebody who means the world to you, or who once did, and whose presence will always be associated with that film, that place, that time.
Or maybe it was your state of mind. The movie caught you at just the right time, and you laughed at things you’d never imagined you’d find funny, or flinched at shocks you’d smugly believed you’d see coming from 10 miles off. Maybe you went into the theater thinking that life made no sense anymore, that you’d lost the capacity to feel, that you were alone in the world, and this movie showed you how wrong you were and sent you out into the world seeing through fresh eyes.
Sillä elokuva ei ole koskaan pelkkä elokuva, vaan se on aina kokoelma muistoja ja fiiliksiä katsomishetkeltä – miten hienoa oli hehkuttaa Fight Clubia kavereille heti näytöksen jälkeen, miten nukahdin kesken Solariksen kotisohvalle, miten Katseeseen kätketyn loppupuoli meni pilalle kun vieressä istunut kriitikko alkoi nalkuttaa muistiinpanojen tekemisestä…
Traileriperjantai
Howl: teennäinen? ehkä. James Franco? kyllä!
Louis: livesäestetty mykkäleffa yhdestä Armstrongin Louisista
Faster: pyssyjä ja biilejä taasen jälleen yhäti kerran; mitä todennäköisimmin tällainen elokuva on hirveää kuraa, mutta trailerissa oli sentään ripaus tyyliä
Welcome to the Rileys: täysin mitäänsanomaton nimi elokuvalle pariskunnasta, jonka elämät tyttären kuolema sekoittaa, mutta – holy schmoly! – Jimmy Gandolfini.
The Sicilian Girl: italialaista mafiahässäköintiä, ja jostain syystä aloin heti kuvitella, että tätä myytäisiin Gomorran maineella, vaikka suoraa viittausta ei missään olekaan
Smash His Camera taitaa olla jonkin sortin paparazzidokkari