Rennyn uusi 5 Days of War ei muuten näytä yhtään hullummalta. Pommeja on ihan perkeleesti, läskistynyt Val Kilmer vetää kameramiehenä selvästi jotain character actor -juttua ja tuleva Mannerheim uhkailee pyssyllä journalisteja. Mitä muuta vielä vaaditaan? Nimikin on muuttunut Augustista Wariksi.
”The gloves are off. This ends today” ja jousilla ryyditetty Scorpions soi. Killer Elite saattaa olla dorka, mutta jos siinä Jason Statham ja Clive Owen mätkivät toisiaan pataan, mä olen tyytyväinen. Enemmänkin kuin tyytyväinen.
Pixarin ensi kesän leffa on Brave, mutta trailerin perusteella siitä on paha sanoa mitään.
Voi olla, että Daylightin trailerin on leikannut joku muu kuin itse elokuvan, mutta silti siinä oli sen verran tyyliä – ei siis tyyliä ilman sisältöä vaan tyyliä, jolla on merkitystä (äsch, hankalaa) –, että voisin hyvinkin katsoa tämän, jos se jossain sattuisi vastaan tulemaan.
Senna-dokkaria on kehuttu muodoltaan kuin jännäriksi – ei puhuvia päitä, vaan draamaa. Saas nähdä.
Salvation Boulevard on pikkaisen liian öhö öhö ollaanpa me satiirikkoja -oloinen, mutta toisaalta ehkä se voisi onnistua.
Life In A Day eli joukkovoimalla tehty YouTube-dokkari vaikuttaa kuvapornolta.
Girlfriend ei olekaan yllättäen quirky-osastoa, vaan enemmän ehkä synkistelevää jenkki-indietä.
La belle endormie eli Breillat does Ruusunen. Mikäjottei.
Sans queue ni tête taas muistuttaa siitä, että Yhdysvalloissa ei tosiaan liiemmin nähdä ranskalaista elokuvaa, jolla ei olisi jotain tekemistä seksin kanssa.
Bellflowerin mainosteksteissä puhutaan Mad Maxista, mutta mulle tuli pakostakin mieleen Two Lane Blacktop (varmaan siksi, että katsoin sen äskettäin). Ruma toonaus ei kylläkään iske.
Jäin Filmihullun perusteella siihen käsitykseen, että R oli Tanskan elokuva-ammattilaisten mielestä vahvempi elokuva kuin Kosto, joka lähetettiin Oscar-kisaan.
Tosielämän supersankareita, tällä kertaa Australian malliin: Griff the Invisible
