Varsin monella on kertomus ensimmäisestä hetkestä, jolloin he tajusivat, että tv-ohjelmat tai elokuvat eivät vain ilmesty tyhjästä valmiina, vaan joku tekee ne. Saatan olla vähän hidas, mutta minulle moinen välähdys koitti keväällä 2003, jolloin Charlie Kaufman astui elämääni. Toki olin nähnyt Being John Malkovichin Jyväskylän Elohuvissa silloin kun se toimi vielä matineateatterina, mutta sen erinomaisuus …
Kirjoittaja-arkisto:Olli Sulopuisto
30 minuutin elokuva siitä, millaista elokuva oli 2000-luvulla
Matt Zoller Seitzin ja kumppaneiden kaksiosainen 30-minuuttinen videoessee on paras tähän mennessä kohtaamani esitys siitä, mitä näimme ja koimme elokuvateatterissa 2000-luvun alkupuolella. Se ei ole kaikenkattava, mutta se on laaja ja ennen kaikkea se on kaunis. We Love the Aughties: An End-of-Decade Clip Party, part one (video) We Love the Aughties: An End-of-Decade Clip Party, …
Jatka lukemista ”30 minuutin elokuva siitä, millaista elokuva oli 2000-luvulla”
Elokuvallisia huomioita maailmalta 31.12.2009 – 1.01.2010
The Tarantino Mixtape on Vimeo – Ludic Despair: "The 5 Greatest (blanks) of the Decade," so Sayeth I – bonus: For the year of 1986, which film was to represent the possibility and hope of the mainstream cinema, and in so doing, crush the reactionary, pompous, tired aesthetic criteria of the past? David Simon's 'Treme' …
Jatka lukemista ”Elokuvallisia huomioita maailmalta 31.12.2009 – 1.01.2010”
10 vuotta, 10 elokuvaa: Ong-Bak
Kaikki ikäiseni pojat muistavat Karate Kidin. Wax on, wax off, mutta ennen kaikkea kurkipotku. Se oli maailman siistein juttu ikinä koskaan, ja seuraavana päivänä koulussa puolet luokasta seisoi yhdellä jalalla kädet levällään. Siitä on parikymmentä vuotta. Näin Ong-Bakin ensimmäisen kerran varmaan viitisen vuotta sitten. Muistaakseni törmäsin siihen irkissä, kun Jani suositteli leffaa Petelle, joka kommentoi …
10 vuotta, 10 elokuvaa: Dr Horrible’s Sing-Along Blog
En ole varsinaisesti mikään musikaalien asiantuntija enkä välttämättä edes genren fani. Listapaikasta kisasivat oikeastaan vain Moulin Rouge ja Once, jotka ovat molemmat ihania ja budjettijatkumon vastakkaisista päistä. Tiedä sitten, että voiko niitä pitää oikeina musikaaleina, koska kumpikaan ei ole puhdasverinen West Endin tahi Broadwayn edustaja. Ehkä juuri siksi pidän niistä. Vaan sitten keksin, miten ongelma …
Jatka lukemista ”10 vuotta, 10 elokuvaa: Dr Horrible’s Sing-Along Blog”